137. Salma.
Dat basse lavllo sardno dam stuorra morraš ja vaimolaš halidusa birra Jerusalemi, maid Israel læi dovddam orodedines Babylon giddagasast, 1–6; datto Ibmel rangaštus su olbmuides bahamus vašalaǯai, Edom ja Babel bagjel, 7–9.
1 Babylon dænoi gaddest, dast čokkaimek ja čieroimek, go Sion muitost mi animek.
2 Sieđgai ala dai sist min sitarid mi bijaimek.
3 Dastgo dast gaibedegje mist, si, guđek gidda dilest min dolle, lavllag sanid, si, guđeg min rievadam legje, (gaibedegje) ilo, (celkededin): lavllot migjidi Sion lavllagid.
4 Moft hærra lavllag lavllot amas ædnamest?
5 Jos du vajaldattam, Jerusalem, de vajaldattus muo olgiš giet[1] –
6 Darvvanekkus njuovča must muo guobmai, jos du im muite, jos Jerusalem im bija muo alemus illo bagjel.
7 Muite, hærra, Edom manaid Jerusalem bæive, sin,
guđek celkke: duššadækket, duššadækket gidda ædnami
dam! Čier. 4, 21, 22. Obad. 1. . .
8 Babel nieid, don hævatuvvum! oasalaš son, gutte
dunji dam daǥo mafsa, don min vuosstai dakkik. Es. 13, 19. . . Jer. 50, 29. .; 51, 24. . .
9 Oasalaš, gutte doppimen ja cuvkkimen læ du
smavva manaid bavte ala. Es. 13, 16.
138. Salma.
David maidno Ibmel, atte son læ addam sunji su hærvas loppadusas ja læ gullam su rokkus, 1–3; cælkka, atte buok gonagasak jorggalek hærra bællai, enostussa Kristus valddegodde viddanæme birra obba ædnam mietta, 4–6, dietta nanoset, atte Ibmel su lut aiggo læt ja su bæsstet buok su vašalaǯain, 7, 8.
1 Davidest.
- ↑ su daǥos.
