81. Salma.
Asaf goččo Ibmel olbmuid bæsačid bassen adnet gittalusain ja maidnomin, 2–4; čajet dam stuorra aše, mi sist læi Ibmel gittet ja gudnjettet, mutto almaken æppegulolaǯak si legje læmaš Ibmel vuosstai, 5–13; Ibmel datto sin jorggalæbmai sigjidi burid dakkam ditti, 14–17.
1 Lavllomoapatægjai gitit[1] mield; Asafast.
2 Avvodækket Ibmel oudast, min gievravuottamek; iloin čuorvvot Jakob Ibmel oudast.
3 Lavllogoattet ja čuojatækket pauka, dam suotas sitar ja harpa.
4 Basuna čuojatækket mannodest[2], obba mano, min basi bæive.
5 Dastgo dat læ lakka Israeli, vuiggadvuotta Jakob Ibmel oudast.
6 Duođaštussan Josefi son bijai dam, go Ægypten ædnam mield dat vulgi, (gost) njuofčamgiela gullim, mi amas læi munji.
7 Su hardo mon valddim noađe vuold erit, su gieđak
besstujuvvujegje guoddem muorain. 2 Mosesg. 1, 14; 6, 6. 7.
8 Hæđest don čurvvuk, ja mon besstim du; dunji
vastedim dierbma-balva gofča sist, gæččalim du Meriba
čaci gaddest. Sela. Sal. 77, 18. 19. 2 Mosesg. 17, 1 . . 7. 4 Mosesg. 20, 13.
9 Gullat, muo olbmuk, ja dunji duođaštet aigom; Israel, vare don gulašik muo:
10 Din gaskast i galga læt oftage amas Ibmel, ja
nubbe ædnam olbmui Ibmel ik don rokkadallat galga. 2 Mosesg. 20, 2 . .
11 Mon læm hærra du Ibmel, gutte Ægypten ædnamest
du bajas dolvvum; ravast buristrakkan du njalmad,
de dam dævddet aigom. v. 17.
12 Mutto muo olbmuk æi gullam muo jena, ja Israel i dattom muo jægadet.
